Page 1 of 1

Velan vanhentuminen

Posted: Tue Mar 13, 2018 8:02 pm
by Jari Vuorijoki
Velan vanhentuminen määräytyy velan vanhentumisesta annetun lain nojalla 15.8.2003/728.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030728

Sen 4 §:ssä säädetään yleisestä kolmen vuoden vanhentumisajasta, jonka alkamisajankohta määräytyy vanhentumislain 5 – 7 §:n mukaan:
  • 5 §:ssä säädetään vanhentumisajan alkamisesta, kun velan eräpäivästä on sovittu,
  • 6 §:ssä säädetään kauppahinnan ja muun vastikkeen vanhentumisajan alkamisesta, kun eräpäivää ei ole sovittu
  • 7 §:ssä korvausvelan vanhentumisajan alkamisesta.
Silloin kun eräpäivästä on sitovasti sovittu velan vanheneminen alkaa 5 §:n nojalla eräpäivästä. Jos kauppahinnalle tai muulle vastikkeelle ei ole sovittu eräpäivää, alkaa vanhentumisaika 6 §:n nojalla kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.

Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa 7 §:n nojalla kulua:
1) sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

3) muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta; ja

4) perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.
Korvausvelan vanhentumiselle on 7 §:ssä säädetty kymmenen vuoden enimmäisaika, joka ei kuitenkaan koske henkilö- ja ympäristövahinkoja.

Rikoksesta johtuvaa velkaa ei voida katsoa vanhentuneeksi, jos rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai jos rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.

Velan vanhentumisesta annetun lain 8 §:n 1 momentissa on säädetty toissijainen kymmenen vuoden vanhentumisaika, joka koskee sellaisia velkoja, joihin 5 – 7 § eivät sovellu. Lain esitöissä on lähdetty siitä, että toissijainen vanhentumisaika on tarkoitettu koskemaan velvoitteita, joille ei ole osoitettavissa eräpäivään verrattavaa ajankohtaa. HE 187/2002 vp s. 28

Lain esitöistä ilmenee, että 6 §:n soveltamisala on tarkoitettu laajaksi. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvat useimmat molemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiin perustuvat saatavat silloin, kun osapuolet eivät ole ennalta sopineet eräpäivästä. Poikkeuksena kuitenkin kauppaan tai muuhun suoritusvelvollisuuteen välittömästi liittymättömät luotot. Puhtaissa luottosuhteissa ei ole kyse vastikkeen suorittamisesta vaan velan takaisinmaksusta. HE 187/2002 vp s. 44 – 45
https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+187/2002

Korkein oikeus on ottanut kantaa siihen, vanhentuiko velka 8 §:n vai 6:n nojalla:
KKO 2018:15

Kiinteistönkaupassa oli sovittu ostajan vastaavan kustannuksista, joita aiheutui teiden rakentamisesta kiinteistölle. Kaupan jälkeen myyjä oli tilannut teiden rakentamistyöt ja maksanut niistä aiheutuneet kustannukset. Myyjän ostajaan kohdistaman sanottujen kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen vanhentumisajan alkaminen määräytyi velan vanhentumisesta annetun lain 6 §:n nojalla.

Kysymys myös myyjän oikeudesta vedota Korkeimmassa oikeudessa toissijaiseen kanneperusteeseen, johon se ei ollut vedonnut vastatessaan valitukseen hovioikeudessa.

VanhL 6 §
Korkein oikeus katsoi, että kyse oli molemminpuolin velvoittavasta sopimuksesta ja että velan vanhentuminen määräytyi siten 6 §:n nojalla. Perusteettoman edun osalta Korkein oikeus totesi, että perusteettomana etuna ei voida pitää sitä, että suoritusvelvollisuus on vanhentumislain nojalla lakannut velan vanhentumisen vuoksi.
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2018/20180015